perjantai 1. elokuuta 2014

Summer Lookbook Aasia ☼Bali, Kuala Lumpur, Singapore -matkalta☼

Mennään vielä sille Aasian matkalle, missä matkakohteina olivat Bali, Kuala Lumpur sekä Singapore. Kuumien helteiden asuja, tosin Suomessa oli kylmä tuolloin, niin hyvä julkaista tämä vasta nyt näin myöhässä. Kuvat ja video kuvattiin '13 ja '14 vuodenvaihteessa. Voitte havaita, kuinka olen palanut videolla ja ehkä hieman räjähtäneenkin näköinen, koska tulikuumuudesta hiki virtasi, eikä hiostavat hiuksetkaan pysyneet ojossa. Meikistä tietoakaan suurimmassa osassa kohtauksia. No, eihän loman idea olekaan tälläytyä, joten toivottavasti videolla näkyy rento meininki.

1.

2.

3.

4.

5.

6.


Mikä oli asuista parhain? Videolla asut ovat eri numeroilla, kun postauksessa. Jos joku nyt tähän vastaa, niin voi vastaa siis blogin numeroilla 1-6.
Oikein ihanaa viikonloppua, elokuuta sekä kesän jatkoa. Mikäli nämä ovat vikat lomapäiväsi, niin onnea uuteen kouluvuoteen tai töihin<3!

torstai 31. heinäkuuta 2014

Rakkauden puute saa ahneeksi

Japani postausta, mutta hieman erilaista, mitä aiemmat. Muutamia kuvia, päivän asua ja eniten tarinaa eräästä surullisesta isästä.


Meillä reppumatkailijoilla oli tekemistä aina ja lennot saattoivat lähteä varhain aamuyöstä. Niimpä oli turhaa ostaa vastaaville öille hotelliyö, kun olisi pitänyt stressin keskellä herätä, tilata taksi ja järjestellä kaikki asiat, että päästäisiin parhaiten ja hyvissä ajoin lennolle. Monet yöt tuli nukuttua lentokentillä, bussiasemilla ja muualla. Tuolloinkin nukuttiin lentokentällä, jossa oli kylmä. Aamulla heräsin mummoksi sonnistautuneena, olin kaivanut laukustani lämmikettä päälle ja kun Ilona heräsi, alkoi aamuinen nauru raikua kun näki minut tuollaisena edessään.

Lento lähti varhain ja määränpäänä oli historiallinen paikka Nagasaki, jonne matkattiin bussilla. Samalla lennolla ja sattumalta samaan bussiinkin matkustanut mies alkoi puhua meille, kun hänellä oli paikka vieressämme lentokoneessa. Kyselimme kaikkea kovasti mieheltä ja hän vaikutti alakuloiselta. Paljastui, että hän oli menossa kirjoittamaan eropapereita. Hän ei enää rakastanut vaimoaan ja siitä vaimo oli suuttunut niin, ettei antanut miehen nähdä kahta poikalastaan. Kamalaa ja tähän päälle rakkaudettomuudesta vaimo antoi yhden ehdon, että jos isä lähettäisi tilille ison summan rahaa joka kuukausi, niin sitten hänellä olisi mahdollisuus nähdä ensimmäistä kertaa lapsensa reilusti yli puoleen vuoteen. Niin väärin..


Kun menimme bussiin, niin väsymyksestämme huokasimme "eikä, joudumme seistä", sillä bussi oli täynnä. Kunnes jotain tapahtui, yhtäkkiä seisovat ihmiset repivät tuoleista toiset tuolit. Miten kätevää, keskelle sai "koottua" paikan viereisestä istuimesta.


Olimme todella räjähtäneitä ja rähjäisiä kylmän ja kolkon lentokenttäyön jälkeen. Kuva nyt ei anna oikein niin hyvin oikeutta, miltä näytimmekään livenä...



Bussiaseman inva wc:ssä tälläydyttiin hieman järkevän näköisemmäksi. Hampaat pestiin, vaihdettiin vaatteet, laitettiin puhtaamman näköiset hiukset talkilla, köyhän miehen ja oikeastaan kaikkein paras kuivashampoo!

Luulimme hyvästelleen surun murtaman miehen, kunnes tuntejen kuluttua yhtäkkiä joku seisoi edessämme "wau", hän sanoi. Tuttu kasvo, se sama yksinäinen mies. Olimme iloisia nähdessämme hänet ja hän oli todella yllättynyt, kun näytimme niin erilaiselta viime näkemän. Kuitenkin pian oli itku kurkussa, kun mies kertoi etsineensä alueen tarhoista poikaansa, jota hän olisi niin kovasti halunnut nähdä. Se tietysti oli vaikeaa, koska varmasti äiti oli sanonut tarhatädeille "jos joku mies tulee kyselemään poikaani, kiellä ja sano, ettei tästä tarhasta sitä lasta löydy".. Voi ei. Meitä myös jäi harmittamaan, että se oli viimeinen kohtaamisemme. Unohdimme pyytää sähköpostin tai Facebookin, josta olisimme saaneet uudet kuulumiset.

 Kalus Terranova, mekko Forever21, ylipolvien sukat ja kengät Japani


Toivon todella, että miehen tarina päättyy hyvin. Tulisipa ahne ja katkeroitunut äiti järkiinsä.. Pidän peukkuja, että isä saisi tavata lapsiaan yhä ja kaikki menisi juuri niin kuin pitäisi. 

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Asakusa, Tokio ja me turistit

En ole oikein koskaan käynyt jossain kaukaisessa maassa kahta kertaa. Esimerkiksi Japaniin ja Tokioon ei ihan joka päivä pääse, mutta nyt noin kahden vuoden päästä ensimmäisestä käynnistä pääsin uudelleen Tokion mahtavuuteen. Nyt vuonna 2014 oltiin vähän eri maisemissa Tokiossa, kuin 2012. Kun kävimme tänä keväänä Asakusassa, niin muistot parin vuoden takaa tulivat elävinä mieleeni. Oli niin outoa kävellä siellä paikassa uudestaan. Tästä löytyy vanha postaus Asakusasta nimellä "17.10 Keskiviikko päivä: temppeli", sieltä löytyy tarkemmin tietoa Senso-ji temppelistä myös.





Kuvassa tuo torni hökkeli näyttää suhteellisen pieneltä, koska se on aika kaukana, vaikka ei siltä näytä. Tokyo Skytree niminen rakennelma on maailman toisiksi isoin. Voin tässä siis nyt elvistellä, että olen käynyt siellä kaksi vuotta sitten.

Japanilaiset ovat niin hölmöä kansaa, että he fanittavat KAKKAA. Kuvassa veistos, Golden poo suussani melkein.



Päiväämme mahtui kaikkea hauskaa emmekä voineet olla nauramatta noille kärryille, joita ihmiset kuljettaa. Siis mitä? Ei kuljettajat kovin kovaa päässeet juoksemaan asiakkaat kydissään, niin ihmettelen tuota kuljetusmuotoa todella.

 Perus turistit vaihteeksi


Aina luulen tuota seinässä hengailijaa oikeaksi ihmiseksi, kun katson vilaukselta.

Toivottavasti piditte tästä matkapostauksesta
❤Pihla

torstai 24. heinäkuuta 2014

VIIMEISET (huokaus ja helpotus) miitti videot, Tampere 23.7 (+Oulu)

Oi voi, nyt kesän miitit on käyty läpi. Toki Tubecon tulossa ja syksymmällä varmaan jotain miittejä, mistä uskon taas tuttuun tapaan tekeväni koostevideoita. Nyt tauko kuitenkin niistä ja toivon, että pääsen pian blogini pariin kuten ennen. Päivän asuja ja kaikkea tavalliseen tapaan tiedossa.


+Tekemäni kooste Oulun tubemiitistä Tubecon -Youtube kanavalle TÄSTÄ

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Oulu 19.7 ja video


Lähdettiin Ouluun Onnibussilla yöllä ja matka kesti joku kahdeksan-yhdeksän tuntia. Todella kätevä ja halpa bussi, suosittelen. Meillä maksoi kun otettiin ajoissa niin Helsinki-Oulu ja Oulu-Helsinki 25€, eli todella edullista, koska matkaaminen täällä Suomessa maksaa yleensä todella paljon. Otin matkalle tyynyn ja peiton mukaan ja nukuin suurimman osan menomatkasta. Tosin en syvään uneen päässyt oikein, vaikka suu auki nukuinkin. Amppu otti minusta niin ruman kuvan, että. En halua enää sen jälkeen nukkua "julkisesti" haha. Kuva näkyykin tuolla videolla yhdessä kohtaa. Paluumatkalla puolestaan nukuin kuin tukki. En ole varmaan kesällä kertaakaan nukkunut niin hyvin, mikä on outoa..

Perillä Oulussa olin väsynyt. Mentiin tapaamaan paria paikallista tyttöä ja pikkuhiljaa puistossa norkoillessamme kaivattiin suihkua sekä muita puitteita. Vieraanvaraiset toiset tytöt ottivat meidät hoivaan ja lepäsinkin pari tuntia heillä. Vaihdoin vaatteet ja meikkasin viimeisen päälle, hehheh. Sitten miittiin vaan ja oli hauskaa. Ihana, ihana miitti! En voi käsittää, miten niin moni ihminen tuli juttelemaan, tahtoi nimikirjoituksen ja yhteiskuvan. Tuntuu joskus oudolta, että joku haluaa minulta miiteissä nimmarin, mutta mikäs siinä. Ei kai julkkikset ole ainoita, jotka niitä saa jakaa. Jos voin tehdä jonkun hetken onnelliseksi nimmarilla, niin mikäs siinä. Noi miitit on niin vaan mun juttu, vaikka aluksi ajattelin, että on jotenkin noloa lähteä sellaisiin mukaan. Olin väärässä. Jotkut häpee ja nauraa kun käyn miiteissä, mutta se ei ole minun ongelma, koska teen juuri sitä mistä tykkään. En tiedä mikä niissä miiteissä on niin koukuttavaa ja en malta odottaa seuraavaa.

Oulun miitissä Kaleva -lehti teki haastattelun vlogaamisesta. Tässä video ja teksti niitten sivuilta, jossa vilkuttelen, hah..

torstai 17. heinäkuuta 2014

❤ DisneySea Tokio, päiväni videolla "Disneylandissä" -unelmista totta ❤


Elämäni parhaimpia päiviä, jonka voit nähdä videolla. Teksti kuvineen Disney Tokio -postauksessa, johon pääset TÄSTÄ. Toivottavasti edes jotenkin välittyi onnellinen fiilikseni videosta ja toivon myös todella, että pidätte siitä. Menkää ihmeessä Disneylandiin jossain päin maailmaa, jos on mahdollista.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

PURIKURA

Otsikko saattaa kuulostaa kuraiselta, jos moista sanaa ei ole koskaan kuullut. Kyseessä on kuitenkin jotain vallan söpöä ja hauskaa, jos on lapsenmielinen ja pitää kaikesta suloisesta. Tämä postaus käsittelee Japanissa erittäin suosittuja (etenkin nuorien keskuudessa) valokuva-automaatteja.


Tässä esimakua purikura -automaatin kuvista. Jotkut on kuvattu ruudulta, niin toivottavasti laatu ei anna häiritä käsitystänne tästä hauskasta "harrastuksesta" tai ajanvietteestä. On pupunkorvaa, karnevaaleja, sangriaa tai oikeastaan pirtelöä ja donitseja.


Purikura -automaatteja löytyy pelihalleista, miltä ei voi Japanissa välttyä. Sieltä löytyy monenmoista purikura automaattia, esimerkiksi alimman kuvan "Heroine Face"? Me testasimme mahdollisimman lapsellisia ja Japani tyylisiä purikuria leikkisästi. Koppeihin pääsee privaatisti sisään ja "verhot" saa kiinni, sitten vaan poseeraamaan ja peace-merkit ilmaan koristelemaan kuvaa.

Ihana, pettämätön vakio purikura -koppimme


Siinä kamera ja pinkillä ruudulla näkee sitten itsensä ja se kertoo milloin kuva otetaan. Kieli on aina ollut japani, mutta kun painelee vaan jotain niin aina on onnistunut kuvien suhteen. Ohessa myös valmis purikura kuva, joka tulostuu automaattisesti kopin ulkopuolelle.


Hauskin osuus poseeraamisen kanssa on kuvien editointi. Saa laittaa kissaa, sydäntä ja voi piirtää sekä kirjoittaa. Eri kokoisia saippuakuplia voi änkeä sinne tänne ja kruunata itsensä vaikkapa kruunulla. Purikurissa on mielettömästi mahdollisuuksia muokkauksiin.

 Laittaisitko sinä purikura -kuvaasi hampurilaista, leivoksia vai hillopurkkeja? 

Herkuttelua ravintolassa


Harjoittelin yksin kerran purikura poseeraamista ja muokkaamista. Yleensä arkki kuvia maksaa alle 4€. Me löydettiin paikka, missä sai otokset alle 2€, puoleen hintaan. Se olikin vakiopaikkamme, emmekä tainneet kokeilla muita automaatteja, kun löytyi edullisin ja hyvä purikura.

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Harajuku

Olette varmaan jossain kuulleet sanan Harajuku, ehkä Gwen Stefanin kappaleista ja esiintymisistä, kun hänellä on pari Harajuku Girliä mukana keikoillaan.
Harajuku on alue Tokiossa, joka on erityisesti nuorille tuttu. Ne nuoret, jotka pukeutuvat erikoisesti ovat hengailemassa tiettyinä aikoina Harajukussa, esimerkiksi sunnuntaina.

Olen käynyt Japanissa (ja Tokiossa) kaksi kertaa ja aina yritän bongailla erikoisia tyylejä ja vaatteita ja onneksi silmäni niitä näkivät harvase päivä. Ekaa kertaa ollessani Halloween olisi ollut parin viikon päästä ja minua ärsytti, etten ollut Tokiossa Halloweenin aikaan näkemässä jännittäviä asu valintoja. Enkä myöskään mennyt Harajukuun oikeaan aikaan viimeksi, niin ei ollut laumoittain erikoisia vaatteita erikoisten ihmisten yllä.


Nyt keväällä mentiin oikeaan aikaan sunnuntaina Harajukuun ja pian näimmekin jo ryhmän mitä erikoisempia tyylejä. Aika oli kartalla niin emme jääneet odottamaan enempää erikoisuuksia. Joukko nuoria sai poseerata monelle kameralle ja yhteiskuvia pyydeltiin heidän kanssaan.


Kun nuoret saapuivat, niin tuo vasemman pinkki härpäkemies asteli minua päin. Olin ihan hämilläni. Sitten hän ojensi minulle sormuksen (kuvassa). Siitä olin erikoisen innostunut ja otettu, ainoastaan minulle tuollainen kiva yllätys. En tiennyt mitä sanoa, jäädyin vain siihen paikkaan ja ehkä jotain sain nyökytettyä kiitokseksi. Soma sormus kerrassaan, milloinkohan voisin sitä käyttää, kun söpöläinen ei sovi kaikkien vaatteitteni kanssa, heh.


Maisemia Harajuku päivältämme Tokiosta. Oikealla alimmassa kuvassa tie on kuuluisa, Shibuyan risteys joka on todella vilkas. Katsokaa ihmeessä tästä videosta näky, miten risteys on liikennevalojen jälkeen täynnä ihmisiä. Jäin monesti vaan ihmettelemään ihmisten paljoutta ja risteyttä seisoskellen läheisyydessä tähyilemässä.


Metro. Metrossa näkee aina, kun ihmisiä nukkuu, MYÖS seisaalteen. Kännykät ovat myös kovassa käytössä ja jokaisesta melkein roikkuu joku Disney tai muu härpäke, mikä on hauska näky esimerkiksi aikuisen business -tyylisen naisen kädessä.

Jes, vihdoin sain postattua matkapostauksen. Harmi, että kiireen keskellä en saa kunnon tehoa, jolloin pääsisi eteenpäin reissustamme. Toivottavasti siellä on edes muutama kiinnostunut matkassa vielä mukana, vaikka näitä postauksia tulee rästissä ja milloin sattuu.